Kevään ylioppilaan puhe, Enja Behm

Hy­vät juh­la­vie­raat, opet­ta­jat, ys­tä­vät, lä­hei­set – ja te, joi­den kans­sa olen saa­nut ja­kaa nämä tär­ke­ät vuo­det

Tä­nään kan­nam­me val­ko­lak­kia val­mis­tu­mi­sen an­si­os­ta, vaik­ka ku­kaan meis­tä ei ole vie­lä val­mis. La­kin alla ei ole vain oppi­kir­jo­ja pän­tän­nyt pää, vaan myös unel­mia hau­to­nut mie­li, it­ku­jen ja nau­ru­jen läm­mit­tä­mä sy­dän, kas­vua ja kyp­sy­mis­tä kan­ta­nut mat­ka. Tämä päi­vä, on py­säh­dys en­nen uut­ta si­vua elä­mäs­säm­me.

Kou­lu­tien var­rel­le ovat jot­kut meis­tä jät­tä­neet niin pal­jon: epä­var­muuk­sia, pel­ko­ja, ko­kei­ta, ih­mi­siä, on­nis­tu­mi­sia ja ereh­dyk­siä. Jo­kai­nen meis­tä on epä­on­nis­tu­nut ja on­nis­tu­nut lu­ki­on ai­ka­na, kui­ten­kin yh­des­sä olem­me kas­va­neet vas­tuul­li­sik­si ai­kui­sik­si. Lu­ki­on ai­ka­na jot­kut meis­tä on­nek­kais­ta ovat löy­tä­neet ne sy­dän­ys­tä­vät, ja ih­mi­set, ke­nen kans­sa ha­lu­am­me ja­kaa elä­män.

Op­pi­mi­nen ei ole pelk­kää tie­toa, vaan ha­lua ym­mär­tää maa­il­maa vä­hän pa­rem­min, kat­soa sen reu­no­ja avoi­mem­min sil­min ja muo­va­ta sii­tä jo­tain uut­ta – jo­tain omaa.

Opis­ke­lu ei ole vain tu­le­vai­suu­den ja työ­e­lä­män avain. Se on va­pau­den ja vas­tuun elä­män pi­tui­nen mat­ka. Se on mah­dol­li­suus kas­vaa, ot­taa paik­kan­sa yh­teis­kun­nas­sa, vai­kut­taa ja ra­ken­taa.

Mei­dän suku­pol­vel­lam­me on haas­tei­ta: muut­tu­va il­mas­to, tek­no­lo­gi­an vauh­ti, maa­il­man­ti­lan­teet, jot­ka hor­jut­ta­vat tur­val­li­suu­den tun­net­ta.

Mut­ta meil­lä on myös vah­vuu­tem­me: luo­vuus, em­pa­tia, jous­ta­vuus – ja kyky op­pia uut­ta läpi elä­män. Ja juu­ri sik­si kou­lu­tus on tär­ke­äm­pää kuin kos­kaan.

Tä­nään kii­tän kaik­kia, jot­ka ovat mei­tä tu­ke­neet – van­hem­pia, opet­ta­jia, ys­tä­viä. Kii­tän myös it­se­ä­ni, mei­tä kaik­kia – että jak­soim­me, että us­kal­sim­me, että emme luo­pu­neet unel­mis­tam­me.

Lo­puk­si ha­lu­an sa­noa: äl­kää pe­lät­kö olla ute­li­ai­ta. Äl­kää pe­lät­kö ky­syä, epäil­lä, ih­me­tel­lä. Kou­lu­tus ei pää­ty tä­hän päi­vään – se vas­ta al­kaa.

On­nea meil­le

Kii­tos.

Enja Behm