6. Koulun toimintakulttuuri ja johtajuus

TVT:n hyö­dyn­tä­mi­sen mal­le­ja ope­tuk­ses­sa ke­hi­te­tään ak­tii­vi­ses­ti tu­ke­maan uu­sien ope­tus­suun­ni­tel­mien ta­voit­tei­ta op­pi­mi­sel­le ja ope­tuk­sel­le. Tämä joh­taa väis­tä­mät­tä kou­lu­jen toi­min­ta­kult­tuu­rin uu­del­leen ar­vi­oi­mi­seen ja muu­tok­seen. Opet­ta­jan roo­li muut­tuu, kun val­miik­si tuo­te­tun ma­te­ri­aa­lin roo­li pie­ne­nee ja opet­ta­jan teh­tä­vä­nä on en­tis­tä enem­män yk­si­lön ja ryh­män op­pi­mis­pro­ses­sien oh­jaa­mi­nen. Op­pi­jan oma toi­min­ta tu­lee tuo­da ope­tuk­sen jär­jes­tä­mi­sen kes­ki­öön. TVT:aa hyö­dyn­tä­en tu­e­taan yh­des­sä te­ke­mis­tä, eri­lais­ten op­pi­mis­tyy­lien huo­mi­oi­mis­ta ja laa­jem­pien tee­ma­ko­ko­nai­suuk­sien to­teut­ta­mis­ta. Tie­to­tek­nii­kan roo­li on en­nen kaik­kea vä­li­ne ja toi­min­ta­kult­tuu­ri mah­dol­lis­taa sen te­hok­kaan hyö­dyn­tä­mi­sen.

Ope­tus­hen­ki­lös­tön ja op­pi­lai­den toi­min­nan kes­kei­siä tee­mo­ja ovat mm. yh­des­sä te­ke­mi­nen, oman osaa­mi­sen jat­ku­va ar­vi­oin­ti, ko­kei­le­mi­sen roh­keus ja epä­on­nis­tu­mi­sis­ta op­pi­mi­nen.

Kou­lu­jen haas­tee­na on suh­teut­taa ope­tus­suun­ni­tel­mien si­säl­löl­lis­ten ta­voit­tei­den mu­kai­nen ope­tus laa­jem­pien tai­to­jen op­pi­mi­sen tu­ke­mi­seen. Nämä tu­li­si näh­dä toi­si­aan tu­ke­vi­na, ei re­surs­seis­ta kil­pai­le­vi­na te­ki­jöi­nä. Si­säl­tö­o­rien­toi­tu­nut ope­tuk­sen toi­min­ta­kult­tuu­ri nä­kee laa­jem­pien tai­to­jen opet­ta­mi­sen lisä­työ­nä, jol­le ei löy­dy ai­kaa.

Ope­tuk­sen suun­nit­te­lus­sa va­lit­ta­vien työ­ta­po­jen tu­li­si tu­kea mm. luo­vuu­den, kriit­ti­sen ajat­te­lun, kom­mu­ni­kaa­ti­on ja yh­teis­työn har­joit­te­lua ope­tus­suun­ni­tel­mien mää­ri­tel­les­sä opis­kel­ta­vat si­säl­löt. Toi­min­ta­kult­tuu­rin muu­tok­sen joh­ta­mi­ses­sa tär­ke­ää on oh­ja­ta hen­ki­lös­töä ar­vi­oi­maan toi­min­ta­ta­po­jaan ja työ­tään. Uu­sien toi­min­ta­mal­lien käyt­töön­oton tu­li­si aina joh­taa jos­ta­kin van­has­ta luo­pu­mi­seen. Kou­lun hen­ki­lös­töl­lä tu­lee olla yh­tei­nen ym­mär­rys muu­tok­sen syis­tä, sil­le ase­te­tuis­ta ta­voit­teis­ta ja kun­kin omas­ta roo­lis­ta muu­tok­ses­sa. Mah­dol­li­suus pe­da­go­gi­sel­le kes­kus­te­lul­le, poh­din­nal­le ja aja­tus­ten ja­ka­mi­sel­le on erit­täin tär­ke­ää. Sa­moin yh­tei­syy­den tun­ne, jos­sa ku­kaan ei tun­ne jää­vän­sä yk­sin uu­sien ta­voit­tei­den kans­sa.